Kuunteletko sinä kehosi viestejä?

Kuunteletko sinä kehosi viestejä, niitä pienimpiäkin ääniä, joita kehosi lähettää vai toimitko vasta sitten kun tulee joku vakavampi sairaus?

Sairaus voi olla myös uskomaton lahja, mahdollisuus lähteä miettimään omaa elämää, omaa elämäntarkoitusta, omaa elämän sisältöä, millaista elämää haluan elää? Keho on viisas ja yrittää joka hetki tasapainoon ja kun sitä tarpeeksi häiritsee eikä kuuntele kehon viestejä se lähtee oireilemaan, ja mitä enemmän sen tasapainoa häiritään, niin sitä enemmän se lähtee oireilemaan, ja oireiden vakavuus koko ajan lisääntyy. Missä vaiheessa sinä lähdet kuuntelemaan kehosi viestejä? Tarvitaanko vakava sairas, sydänkohtaus, aivoinfarkti, syöpä tai vastaava ennen kun lähdet toimimaan? Kaiken ei tarvitse aina mennä kivun ja kärsimyksen kautta, asioita voi tehdä myös vapaaehtoisesti ja ilon kautta.

Ihminen on usein varsinkin kovapäinen, minä ainakin, muutama vuosi sitten sairastettu burnout masennus ei näköjään vielä muuttanut pysyvästi minun toimintatapoja, hetkeksi pysähdyin miettimään miten tätä elämää haluaisi elää, mutta kun aikaa kului, niin elämä vei jälleen mukanaan ja työn oravanpyörässä pysyminen ja ura tuntui sillä hetkellä tärkeämmältä kuin oma hyvinvointi ja terveys.

Noo.. elämä opettaa ja keho on viisas (onneksi) ja kun yrität ajaa kehoasi taas kerran burn outin partaille etkä kuuntele sen viestejä et pieniä etkä isojakaan viestejä niin keho lähettää niin korkealta taholta viestin, että saa kovemmankin ihmisen polvilleen. Näin kävi myös minulle, sain syöpädiagnoosin marraskuussa 2020. Tämä sai minut jälleen pysähtymään ja miettimään elämääni. Tilanne vaan koko ajan paheni ja lopulta joulukuussa sain kuulla, että tilanne on niin pahaksi päässyt ettei sitä voida leikata että ainut mitä voidaan tehdä on aloittaa systotaattihoidot ja toivoa että se lähtee pienemään. Tämä tieto pysäytti minut ja lähdin oikeasti miettimään, mikä on minun elämässäni tärkeintä? Kalenteri tyhjeni hyvin äkkiä ja prioriteetit menivät uusiksi. Minulla ei jäänyt listalle enää mitään muuta kuin yksi asia, halu pysyä hengissä ja olla terve. Tästä alkoi sitten kunnon taistelu elämästä ja kuolemasta. Lähdin tuntemaan, ajattelemaan, kokemaan miltä tuntuisi, jos olisin täysin terve. Joka aamu heräsin siihen kiitollisuuden tunteeseen, että olen edelleen hengissä, niin kauan kuin on elämää, on toivoa ja minä en aikonut luovuttaa. Vaikka minulla on kovasti kipuja, särkyjä, en syönyt, en nukkunut, olin ihan zombi ja paino vaan koko ajan laski, kun kävin viikoittaisissa systostaateissa, ja kehoni oli kuin neulatyyny viikoittaisissa labroissa, useita kuukausia, niin niin pystyin nousemaan joka päivä tämän vallitsevan tilanteen yläpuolelle ja näkemään, tuntemaan, kokemaan kiitollisuutta siitä, että olen täysin terve ja pikkuhiljaa universumi alkoi vastata tähän toiveeseeni, unelmaani. Kevään aikana kaikkien lääkäreiden ihmetykseksi minulta säännöllisin väliajoin otettavat magneettikuvat alkoivat vastata tätä universumille lähettämääni viestiä, kasvain rinnassani alkoi yhtäkkiä pienentyä ja pienentyä. Lopulta 6 kuukauden kuluttua toukokuussa lääkärit pyörittelivät päätään, miten tämä on käytännössä mahdollista, kasvain oli kokonaan kadonnut rinnastani ja kainaloistani. Minut päästiin leikkaamaan kesäkuussa, vasen rintani poistettiin ja kainaloni puhdistettiin. Patologi tutki nämä poistetun rinnan ja kainalokudokset ja ihmeet jatkuivat edelleen, nämä olivat molemmat täysin puhtaat, joten minulle ei annettu enää uusia sytostaatteja mikä on hyvin tavallista, että leikkauksen jälkeen annetaan systaatteja jotta saadaan kaikki varmasti pois. Minä pääsin suoraan säteisiin ja 3 viikkoa kävin päivittäin säteissä, jolla varmistettiin, että rinnan yläosissa eikä muuallakaan ollut enää elossa olevia syöpäsoluja, tämän jälkeen vielä annettiin herseptiin pistoksia vuoden 2021 loppuun asti.

Nyt tätä kirjoittaessani eletään vuotta 2022 helmikuuta ja olen kiitollinen keholleni, että se on taistellut näinkin mahtavasti ja luonut minut kuin fenix lintu täysin uudestaan solu solulta. Sitä ihmistä, joka olin vuosi sitten ei ole enää olemassa. Olin saanut kehoni immuunipuolustuksen toimimaan ja se oli luonut minut täysin uudestaan, uutena ihmisenä, olen saanut uuden tilaisuuden, uuden mahdollisuuden elää täällä teidän kanssa ja kertoa tästä mahtavasta selviytymistarinasta teille. On aivan mahtavaa ja uskomatonta että olen täällä teille kertomassa tästä ja olen elossa. Haluan jakaa tämän teille kaikille, jotta näette ja uskotte mikä voima teissä kaikissa on sisällä, mielen voima siitä mihin keho pystyy kun pystyy linjaamaan oikeasti kehon, mielen ja sydämen ja lähettämään yhtä linjassa olevaa viestiä, haluan pysyä elossa, se on minun ainut ja tärkein prioriteetti. Kaikki muu tulee myöhemmin.

Se että minulla on edelleen kaikenlaisia kiputiloja, käteni lymfanesteet ei toimi kun kainalosta poistettiin vartijasoluja ja siksi pidän kompressihihaa ja käsinettä, jalkojani särkee ja sormissani verenkierto ei toimi ja kynnet halkeilee ja särkee kylmässä, minulla on aivosumua eikä ajatustoimintani, työmuistini toimi mutta olen elossa. Haluan uskoa, että kaikki nämä muutkin lähtevät toimimaan aikanaan.

Muistakaa että kaikilla kivuilla, säryilläkin on joku viesti. Suhtaudun niihin lämpöisesti, rakastavaisesti ja kysy mikä viesti näillä kaikki on sinulle, mitä he haluavat sinulle kertoa. Otamme vähän turhan helposti vaivaan antibiootteja, särkylääkkeitä yms emmekö lähde kysymään mikä tämä vaivan takana oleva juurisyy oli, mikä tunne sitä ylläpitää. Onko se pelko, häpeä, epävarmuus vai mikä. Jos tunne yrittää kertoa, että menee liian vauhdikkaasti.

Minulla keho usein haluaa tästä muistuttaa, koska minulla menee helposti asiat "yli", olen duracel pupu joka haluaisi tehdä sataa ja yhtä asiaa mutta keho ei aina pysy mielen vauhdissa mukana ja siksi helposti väsynyt joskus jopa uuvun, joten kehon signaaleita kannattaa kuunnella. Mikä tarkoitus väsymyksellä on? Oletko saanut tarpeeksi levättyä? Jos et lepää tarpeeksi, saa tarpeeksi vapaata niin aivot väsyvät ja uupuvat ja tällöin kestää huomattavasti kauemmin palautua kun keho on joutunut työskentelemään liian vaativissa oloissa, koko ajan yli kapasiteetin. Tämä voi myös johtua töissä olevista liiallisista paineista, työtehtävistä joista tulee jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta jos ei ole aikaa eikä resursseja hoitaa kaikkea vaadittavia tehtäviä, myös kiltin tytön syndrooma voi vaikuttaa että haluaa tehdä asiat hyvin ja annetut aikaraamit eivät siihen anna mahdollisuutta.